Nyt se kävi korviin, syksyn metallinen helähdys.

Syksy saapuu aina pikaisemmin kuin edes Mette Mannonen ehtii sitä povata.

Ihminen on silloin kuin ruoko tuulessa. Pikkuiset purot hytisevät. Linnut poistuvat huomaamatta. Eihän enää ole puhelinlankojakaan, joille ne muinoin kerääntyivät kaipaajiaan hyvästelemään.

Mutta lyriikka ja filosofia jääkööt. Ne eivät sovi tavalliselle, ajankohtaista asioista piittaamattomalle kirjoittajalle.

Ihmiset palailevat arkirutiineihin. Grillimakkara vaihtuu jauhelihaan. Työ, jos sitä enää on, alkaa. Hihaan voi piilottaa puukon, polkea toisia, nöyristellä esimiesten edessä. Juuri se on modernia laatuaikaa, paikallista sopimista.

Juuri näinä toveina, kun kiiltomato, kesän valomerkki, välähtää pihanurmikolla,  koittaa aforismin aika. Aforismi on kuin morsian. Aina siinä on jotain vanhaa, jotain uutta ja jotain sinistä.

Sininen on sitä, että osaa loukata kohteliaisuuksilla. Voi toivottaa kyynikon helvettiin niin valloittavasti, että tämä lähtee riemuiten matkaan.

Otamme esimerkkejä aforismiaarteistosta:

Syysiltojen utuinen synkkyys: voi vain luutua tai murtua syntyäkseen uudelleen.

Syksyllä ihminen on itsekkäimmillään. Rikkaat ovat omineet itserakkauden. Meillä muille jää niukka itsekkyyden anti; itsesääli, itsetyydytys, itsemurha.

Syksyllä on henkisen suolihuuhtelun aika. Muilla kuin ammatillisilla perusteilla valitulle esihenkilölle voi tiuskaista: Minua ei kohdella kuin saksanpaimenkoiraa.

Syksyllä on syy ottaa ehkäisykeinot käyttöön. On lottovoitto jäädä panematta alulle syksyllä.

Poliitikot ilmestyvät taas mediaan. Siitä hoksaa, että se on kokopäivätyötä. Illalla on ehdittävä perua se, mitä päivällä on sovittu.

Ystävän syyskysymys: Ottaako vaimoni eron, jos solmin rinnakkaissuhteen erään hekumallisen neidon kanssa? Syysystävän vastaus: En mene takuuseen mutta kannattaa yrittää.

Syysrakkausruno Juhani Peltoselta:

Sinut taitoin tulvaojan varrelta / olit kaunis, kalpeankeltainen. / Katselin sinua vaikka tuli vilu / kun vesi meni riitteeseen / kuuiltana myöhäisenä.

IMMU

Nykyihmiseltä nauretaan vasta ostetut vaatteet päältä kahdessa kuukaudessa. Niin trendiherkäksi on elämä mennyt.

Kun haluat jaotella ihmisiä, nolata heidät tai suistaa pois tolaltaan puhu tyylistä.
Paljon porua on kiehutettu jopa tasavallan presidentin asustevalinnoista, etenkin mieltymyksestä lippikseen. Se on Tarjan arkibrändi, aivan kuten Kekkosella oli pöyheä Nikita kun neukkulassa villisikasaalista ryypättiin.

Halonen on monille kiusallisen ehta demokraatti päähinekysymyksessäkin. Se mikä sopii Herttoniemen siirtolapuutarhan ryytimaalle, on osuva valinta myös Porin Jazziin.

Tyylidiktatuuria hallinnoivat nämä Glorian kestotilaajat, jotka laittautuessaan Stockmannin herkkuosastolle ostamaan kissalle fileetä pukeutuvat pariisilaisittain väljästi laskeutuvaan. Valinnan sanelee pakko: persukset roikkuvat.

Tuulipuvun nähdessään nakkaavat tyylitietoiset äkeästi kulmakarvat takaraivolle.Heille kansallisasumme vertautuu Radio Suomen tukkilaismusiikkituokioon, josta rakentuvan mielihyvän lullassa hyreksii messevästi Heikki Kinnusen Viljo.

Sen lyö vain tahaton huumori: parempana itseään pitävän väen rapuillallisilla frakissa vaappuva johtava toimihenkilö, joka kellukkamahoineen erehdyttävästi muistuttaa täytettyä pingviiniä.

Julkkiselämän tyyliseikkoja pohtiessa tulee tuumanneeksi Dannya, joka tuuliviiriä ruosteesta nyhtäessään hetkuttelee keskikehoaan ratkeavan riemukkaissa lantiohousuissa. Iällisesti tyylitietoinen on silloin fani, joka Vähän ennen kyyneleitä -kappaleen alkaessa nakkaa lavalle lahkeelliset lohenpunaiset mummoalkkarit.

On tyyli tietysti muutakin kuin pukeutumista. Useimmille se on itsepetoksen ja valehtelun laji, koriste, jolla peitetään sielunrakenteen home.
Kesän tyylipuhtain suoritus osui Tanssii ja soi -viikon lavalle aamupäivästä.
Kolme kaverusta elämämme estradin laidalta esitti keskenään, jos nyt symbolointi suvaitaan, otosta teoksesta Taru Sorbuksen herrasta. Tasailivat siinä toverillisesti päiväannostaan.

Heille herkkää tilaisuutta juuttui toljottamaan ihmisrykelmä suoraan sosiaalisesta yläkierteestä. Pitivät tietysti poikain menettelyä taidealttarin häpäisynä.

Silloin yksi toveripiiristä nousi lavalle, nosti sirosti takinlievettään ja teki oikeaoppisen demi-plié ja kumarsi syvään, mutta silti niin liioittelematta, että Jorma Uotinenkin olisi riemusta sukkahousunsa repinyt.

Se oli kolmen sekunnin liikunnallista käyttölyriikkaa. Hyppysellisellä ihmisarvontuntoa, veitsenterällisellä ivaa ja tilkalla tummaa murhetta aromisoitu tyylitietoisku.

IMMU

Maailman nykyhaipakkaa seuratessa vilahtaa mielessä, että helvettiinkö tässä on hätä. Ilmiselvästi, vastaa yhä useampi.

Helvetti oli alunperin poljettujen viimeinen toivon symboli oikeudenmukaisuuden toteutumisesta. Ahneet ja kopeat joutuisivat helvettiin. Tekoshurskaat askeltaisivat kiveliöissä yllään ulkokullatut lyijyliivit.

Sitten herrat hoksasivat mahdollisuutensa. Hornasta tehtiin äärimmäisen uhkailun symboli: jos et tottele ja ole nöyrä, niin käry käy.

Lukuisia vaihtoehtoja keksittiinkin. Kristittyjen kiirastulessa kiristellään hampaita ikuisuuksiin asti. Muslimit juovat kiehuvaa vettä ja visvaa. Hinduja järsivät raivokkaat koirat. Buddhalaisten rotkolaaksossa ei ole juuri häävimpää, paitsi ajallisesti armeliaampaa. Alahelvetin 140 asteen pätsissä kärvistelllään vain 80 000 vuotta. Juutalaisten helvetistä on vähiten tietoja. Kaipa kauppamiesten pannuhuonetta lämmitetään seteleillä.

Jokaisella on tietysti oma yksityishelvettinsä. Älkää peljätkö, en aio kertoa kotiasioistani. Monilla naisilla helvetti tarkoittaa ikääntymistä. Miehillä ovat omat erektiohäiriönsä.

Teemu Selänteen helvetissä kiekko liimautuu mailan lapaan lämäisyhetkellä. Janne Ahosen helvetissä sukset liisteröityvät ponnistushetkellä hyppyripöytään. Jari Litmaselle pääpiru lupaa peliaikaa, mutta Jari onkin kasvanut persuuksistaan kiinni vaihtopenkkiin.

Kataisen, Stubbin ja Häkämiehen helvetissä Venäjä onkin suurvalta.

Voisiko olla niin, että helvetissä ovat suomalaiset poliisit, saksalaiset koomikot, italialainen armeija, ranskalaiset remonttimiehet, englantilaiset kokit, irlantilaiset tarjoilijat, kreikkalaiset talousasiantuntijat ja yhteisenä kielenä on hollanti.
Kunhan lisätään englantilainen sää ja suomalainen kansanluonne, niin alkaa vaikuttaa EU:lta.

Minut kiristinmallisella kirkkaammalla kruunulla varustetut ovat usein toivottaneet helvettiin, kuten tämänkin suotta pilkanteoksi arvellun jälkeen tapahtuu.

Kunhan tästä sivistyn, niin opettelen toivottamaan tekohurskaat niin kultivoidusti pannuhuoneen rappusille, että he lähtevät kiitosvirttä veisaten matkaan.
Tosiasiassa mitään helvetti-paikkaa ei ole. Helvetti on häiriintynyt mielentila toisia kohtaan.

IMMU

Mikä on luontoäänistä kohottavin? Se on korkeiden korkojen kopina kesäisellä asvaltilla.

Mutta mikäpä on luontoäänistä iljettävin, semmoinen, jota pakenee pakkoliikkeissä vavahdellen?

Nopeasti tekee mieli liueta, kun joltakulta hänen päätään kallistaessaan kuuluu korvien välistä loiskahdus. Viisas lukija ymmärtää, mikä ääni loraus on.

Vähemmän hoksaavalle kaivamme avuksi kansanviisauden: jos eräillä ihmisillä olisi lasinen pää, voisi nähdä kuinka kusi lainehtii ja paska rakentelee patoja.

Kovin olikin helppoa siirtymäriitti tieteen pylvässaleihin kansan syvän tietämyksen loiskeessa.

Amerikkalainen tutkija väitti, että aivosoluissa oleva virtsahappo on johtanut aivotoiminnan ylenmääräiseen vilkkauteen. Kenellä on elimistössä virtsahappoa runsaammin, hän on muita älykkäämpi ja toimeliaampi.

Amerikkalainen yliopisto meni sitten seuraamaan erään koulun oppilaiden kehitystä neljän vuoden ajan. Silloin havaittiin, ettei virtsahapolla ole mitään yhteyttä älykkyyteen.

Mutta sen määrä liittyy lujasti kunnianhimoon ja pyrkyryyteen ja panee nuoret tähtäämään korkeisiin opintoihin, vaikka kyvyt olisivatkin keskinkertaiset.

Sittemmin seurattiin poikalukion kolmeasataaneljääkymmentä oppilasta. Erityisesti älyltään keskinkertaiset pojat olivat edistyneet varsin hyvin runsaan virtsahapon ja itsepäisen (vanhempien?) kunnianhimon ja varallisuuden vuoksi.

Virtsahappotäyteiset pojat tähtäsivät määrääviin asemiin. Heillä oli tiheä sosiaalinen verkosto, mutta tunne-elämä pyki.

Ettäkö mihinkäkö tässä tähdätään? Ensinnäkin siihen, että tajuaisimme millaiset virtsahapolla ladatut henkilöt meitä johtavat ja jahtaavat.

Eräs kiintoisa seikka naisten ja miesten välillä tässä on. Veren virtsahappopitoisuus sukupuolilla on kymmenvuotiaaksi sama. Sitten ero kasvaa ja ero korostuu miehillä varsinkin toimeliaina vuosina, kahdenkymmenen ja viidenkymmenen välillä.

Toiseksi tässä tähdätään siihen, että minulla on kihti. Siinä virtsahappo tunnetusti ei vaikuta aivoihin, vaan se vajoaa ukkovarpaan tyviniveleeseen. Välillä nivel pallottaa punaisena kuin Italian auringon alla kypsynyt tomaatti.

Ongelma on se, että ajoittain kihti vaikeuttaa livakkaa liikkumista. Ei pysty irtaantumaan seurasta riittävän nopsaan, kun siihen pölähtää tosi virtsahappomies.

Hän on juuri se Sinunkin työpaikkasi toimelias, innovatiivinen, kehitysaltis, keskinkertainen moniosaaja.

IMMU